"Olen Nimbus Repus Twok, rikas kreivi ja self-made man parhaassa iässä eli neljänkymmenen. Toimin nuoruudessani oppipoikana asesepälle, joka laittoi minut tekemään pitkää ja raskasta päivää ja siitä olen hänelle kiitollinen, sillä tässä maailmassa ei pärjää ja menesty ilman työtä pelkäämätöntä asennetta. Isäntäni siirtyessä eläkkeelle hän lahjoitti liikkeensä minulle ja pian olinkin yksi menestyneimpiä asekauppiaista ja miekkojeni laatu oli tunnettu kaukanakin. Mutta en koskaan päässyt parempiin piireihin, koska en ollut kreivi, joten päätin ostaa itselleni kreivinarvon."
"Elämä oli tylsää ja vaikka sotia oli enemmän kuin pystyin aseita takomaan, en itse koskaan ajatellut liittyväni armeijaan. Minä en ollut soturi. Mutta löysin jännitystä korttipeleistä ja pian olinkin tavernan vakioasiakas ja tunnettu korttipelitaidoistani, joilla tienasin mukavat sivutulot. Kynin varomattomia rikkaita suurissa peleissä ja hain jännitystä rosvoja vastaan pelatessa, joille oli parempi hävitä lopussa, jos halusi säilyttää nahkansa."
"Sain kuuluisan Leijonankidan tavernan isännältä salamyhkäisen kirjeen, jossa mainittiin salaisesta kaupankäynnistä. Vaikutti siltä, että isäntä olisi myymässä tavernansa pois jostain kumman syystä. Ajattelin, että pieni loma voisi tehdä hyvää ja voisin oppia muutaman uuden korttitempun tässä paheiden pesässä. Samalla oli mielessä katsastella paikallista vaimoketarjontaa, kotikylästä ei oikein tahtonut löytyä ketään sopivaa vaimoketta. Oppipoikakin olisi hyvä saada, sillä ikä alkaa jo painamaan sepäntyön ollessa raskasta ja kuluttavaa. Joten otin suunnaksi Leijonankidan tavernan, mukanani muutama laadukas miekka, uskolliset korttini sekä ison pussin rahaa."
"Saavuttuani pitkän matkan jälkeen Leijonankidan tavernaan katsastin paikalla olijat ja arvioin paikan arvon nopeasti. Menin tilaamaan olutta ja ilmoittamaan palvelusväelle, että etsin isäntä Williamsia, mutta pian kuului hirveä puheensorina kun Williams kannettiin sisälle. Sen mitä ymmärsin, oli isännän kimppuun käyty ulkona. Haistoin palaneen käryä ja epäilin, että hyökkäyksellä oli jotain tekemistä tavernan myynnin suhteen. Pian isäntä kuitenkin tarjoili vierailleen viinaksia ja sain oman olueni ja sovimme tapaavamme pian neuvotteluiden merkeissä. Samalla huomasin, kuinka isännän poika Alex kävi pääkassalla ja otti isänsä huomaamatta kuparikolikoita omaan taskuunsa. Laitoin huomioni muistiin, sillä tästä voisi olla hyötyä neuvotteluissa mainiten isännälle, kuinka häpeällistä olisikaan jos tulisi ilmi, että hänen poikansa on kleptomaaninen varas, joka varastaa tavernan kassasta varoja."
"Yritin olutta juodessani tiedustella tavernan vartijoilta hyökkäyksestä ja yleisestä alueen rauhattomuudesta, mutta he vakuuttivat että tämä hyökkäys oli vain sattumaa ja että täällä on tavallisesti erittäin rauhallista. Pian siirryimmekin sitten isännän kanssa syrjemmälle neuvonpitoon."
"Kauppasumma oli varsin korkea, kymmenen timanttia (1000 kuparikolikkoa), joka olisi ollut lähes kaikki mitä olin ottanut mukaan. Totesin isännälle, että ensin pitäisi tutustua tavernaan ja sen asiakaskuntaan, ennenkuin teen kaupat. Ei pidä ostaa sikaa säkissä. Isäntä kehoittikin tutustumaan tavernassa oleilevaan hameväkeen hieman 'paremmin' ja puhe oli myös mahdollisesta korttiturnauksesta."
"Isännän poistuttua kokoustilasta paikalle saapui jotain hienompaa herrasväkeä, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan, ennen kuin jokin raihnainen prostituoitu tuli häiritsemään ja tiedustelemaan aseita. Päätin, että voisi hoidella bisnestä, vaikka hänellä ei selvästikään ollut rahaa ja syrjemmällä hän tarjosikin itseänsä, mutta minua ei 'intiimimpi maksu' kiinnostanut, vaan halusin informaatiota, josta hän kieltäytyi suoralta kädeltä. Heitin muutaman kuparikolikon portolle jotta saisi oluen ja lähdin pois."
"Sisälle päästyäni isäntä Williams tiedusteli, että osallistuisinko miehuuskisaan, johon kuului miekkailua ja jonkinlaista saappaan heittoa ja nopeuskilpailua. Päätin osalistua ja isäntä poistui tyytyväisenä. Juttelin myös kreivi Juliuksen vaimon kanssa ja itse kreivinkin ja sain hänet osallistumaan isännän järjestämiin miehuuskisaan ja kreivi Juliuksen vaimon, kreivitär Amber, ollessa suustaan kiinni jonkun toisen naisen kanssa, sovimme kreivi Juliuksen kanssa pienestä sivuvedosta, jossa parempi voittaisi viisi kuparikolikkoa."
"Rupesin katselemaan vaimoehdokkaita ja mahdollista oppipoikaa samalla kaivellen majatalon isännän juttuja. Ilmoitin talon pojalle, että toisi Lunan, paikallisen juopon noidan, ulos minua tapaamaan, sillä eihän olisi minun kreivin arvolleni sopivaa nähdä keskustelemassa ja poistumassa hänen kanssaan ulos. Heitin rahanahneelle pojalle pari kuparikolikkoa vaivanpalkkaa. Lunan saavuttua kysyin häneltä mitä tämä tietäisi isännästä, mutta tieto maksoi ja ostajan vastuulla. Sain selville, että kaartin kapteeni olisi viehtynyt johonkin haltijaan, mutta haltijanimet ovat niin samanlaisia minulle, joten siitä tiedosta ei niin paljoa apua ollut."
"Sisälle päästyäni tämä aiemmin tapaamani portto tärisi ja värisi ja aloitti yskimään tavernan takan ääressä ja paikalla ollut pappi meni apuun, mutta pian portto kannettiin ulos ja isäntä ilmoitti, että miehuuskoe alkaisi. Ajattelin, pitäisikö minun lahjoa joku osanottajista häviämään, mutta jätin ajatuksen sikseen. Pian kuitenkin pappi syytti majatalossa ollutta porton isäntää mustasta magiasta, sillä hän oli kuulemma muuttanut porttopalvelijansa eläväksi kuolleeksi. Järkytys oli ihmisten keskuudessa valtava ja majatalon isäntä komensi vartijansa tutkimaan asiaa, jotta miehuuskoe voisi vihdoinkin alkaa."
"Miekkailun hävisin reilusti kreivi Juliukselle ja saappaanheitossa olin viimeinen, raskas työ on vaatinut veronsa. Kolmatta kierrosta ei tullut, kun yksi ja sama henkilö oli voittanut jo kaksi edellistä. Maksoin vaivihkaa hävinneen vetoni ja reilusti, sillä sovitun viiden kuparikolikon sijaan annoin yhden hopeakolikon (10 kuparikolikkoa)."
"Tämän jälkeen kävin pienellä kävelyllä majatalon takana ja satuin näkemään lammelle ja siellä tapahtuvan oudon näytelmän: Yksi vartijoista pyöri zombi-porton ympärillä tämän kävellessä kohti lampea ja lopulta lampeen. Näin hänen vajoavan laineisiin ja vartijan vain katsovan vierestä, kunnes tunsin suurta väsymystä ja nukahdin. Hetken torkkujen jälkeen heräsin ja tilanne oli eskaloitunut majatalossa, kun zombi-porton isäntää syytettiin palvelijattarensa surmasta."
"Päätin käyttää majatalon isännän kiirettä hyväksi ja keskustella majatalon emännän Alicen kanssa hänen tyttärestään, kauniista 15 vuotiaasta Cassandrasta, josta saisi oivan työtä pelkäämättömän ja uskollisen vaimon. Lisäksi ajatuksena oli, että koska minä kreivinä menisin naimisiin varsin vaatimattomaa syntyperää olevan tytön kanssa, voisin saada majatalon myötäjäisinä. Mutta myötäjäisistä puhuttaessa suustani lipsahti tieto, että isäntä Williams on myymässä tavernaa salassa. Mutta pian huomasin, että tästä lipsahduksesta oli minulle enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä kylvin eripuran siemenen isäntäväen keskuuteen. Alice lupasi tyttärensä käden minulle ja lupasi harkita ehdotustani, että ottaisin hänen hulttiopoikansa oppipojakseni, jotta pentu oppisi tekemään oikeita töitä. Vähän ajan kuluttua emäntä ilmoitti, että suostuu myös hänen poikaansa kohtaan osoittaman mielenkiinnon."
"Tilanne näytti valoisalta, sillä minulla oli nyt jo tiedossa sievä vaimo ja ehkä rasavilli, mutta potentiaalinen oppipoika tekemään raskaita töitä pajassani. Päätin ottaa oluen ja sitä juodessani katselin, kuinka Luna ahdisteli kreivi Juliusta ja tämän vaimoa. Pian Luna tuli luokseni ja tiedusteli aseiden hintoja ja poistui tiedon saatuaan takaisin kreivipariskunnan luo. Pian Luna tuli luokseni ja maksoi yhden timantin kolmen-neljän hopeakolikon miekasta, joten päättelin että nyt pitäisi olla tarkkana, sillä todennäköisesti kreivipariskunta on palkannut Lunan hoitamaan jonkin likaisen työn puolestaan. Menin ulos ja jätin aseeni majatalon seinää vasten itse siirtyessäni kauemmas, selkä aseita päin. Lunan tullessa luokseni sanoin, että ota ase ja koska minä en näe tapahtumaa, ei minua voida syyttää mistään ja tarvittaessa voisin väittää Lunan varastaneen miekan. Siirryin majataloon ja otin vielä yhden oluen."
"Pian kuitenkin takapihalla alkoi hirveä älämölö ja mentyäni katsomaan mitä siellä tapahtuu, niin Luna heilui miekan kanssa portaissa ja Alex oli toisessa päässä. Paniikki iski, sillä vartijoiden tullessa paikalle he ihan varmasti alkaisivat epäilemään miekan alkuperää ja tulisivat juttusilleni. Pelkoani vahvisti piika Margareta, joka ohi kulkiessaan sanoi tietävänsä salaisuuteni. Oliko hän nähnyt asekaupan tapahtuvan? Ajattelin, että minun olisi ostettava hänet hiljaiseksi, mutta maltoin mieleni, sillä hän saattaisi nostaa varsin suuren metelin asiasta. Pakenin sisälle tavernaan vain kuullakseni, että samaan aikaan Lunan riehumisen aikana oli tapahtunut murha."
"Pian pahimmat pelkoni toteutuivat, kun eräs vartija tuli tiedustelemaan, onko aseita mennyt kaupaksi. Minä valehtelin, että olin myynyt yhden aseen ohikulkijalle, joka oli menossa pääkaupunkiin. Tämä tuntui riittävän, sillä enempää kysymyksiä ei tullut ja minua ei pidätetty valehtelusta. Päätin kuitenkin pitää matalaa profiilia."
"Pian tämän jälkeen, kaiken sekasorron keskellä, herrasmies Tony, jonka poika oli mitä ilmeisemmin murhattu, yritti varastaa tavernan pääkassan kun kukaan ei ollut vahtimassa. Vartijoiden onnistui kampittaa rikollinen, mutta tämä pääsi kuitenkin karkuun, mutta rahat sentään pelastuivat. Kaikkea se epätoivo saakaan tekemään..."
"Vartijoiden onnistui saada murhaaja kiinni, tai siis oletettu murhaaja, sillä eihän neito Erika voinut olla näin häikäilemättömän teon takana. Mutta kaartin kapteeni telkesi hänet majatalon yhteen huoneeseen ja jätti Alexin ovenvartijaksi mennessään tutkimaan murhaa lähemmin. Mutta pian Alex ja Erika juoksivat tavernasta ulos ja pakenivat yhdessä jonnekin. Sinne meni oppipoika, mutta oli minulla sentään vaimo ja ehkä majatalo. Pian Alice ilmoittikin tyttärelleen, että hän tulisi vaimokseni, mutta kipakka tytönhupakko suuttui asiasta ja juoksi ulos. Ajattelimme Alicen kanssa, että kyllä tyttö ymmärtää, että me ajattelimme hänen parastaan ja paikalle saapuneet kreivi Julius ja hänen vaimonsa totesivat sitä samaa. Murjaisin vitsin, että ehkä minun pitäisi naida Luna, muttei nyt sentään!"
"Pian tuli uutinen, että isäntä Williams olisi murhattu. Tilanne oli epämiellyttävä, mutta ajattelin isännän kuoleman helpottavan majatalon ostoa ja pian kaikki majataloa ostamassa olleet kokoontuivatkin majatalon emännän ympärille, sillä olihan majatalo nyt hänen. Neuvottelut eivät oikein sujuneet, minulla oli armotta aivan liian vähän rahaa mukana, kunnes kaartin kapteeni tuli ilmoittamaan, että isäntä Williams on herätetty henkiin, mutta papin loitsu oli ollut niin voimakas, että isäntä oli menettänyt järkensä ja juossut metsään. Kapteeni myös suositteli kaupankäynnin lopettamista ja lopulta me taivuimme ja poistuimme omille tahoillemme. Emäntä kuitenkin tuli ilmoittamaan minulle, että hän myisi tavernan 20 timantilla, mikä kyllä oli tuplasti sen mitä Williams oli alkujaan vaatinut majatalosta, mutta tahdoin asian pois päiväjärjestyksestä ja palata kotiin tästä hullujenhuoneesta sievän vaimoni kanssa ja sovimmekin, että maksan kymmenen timanttia nyt ja kymmenen myöhemmin. Kun kaupat oli tehty, menin ilmoittamaan palvelijatar Alarielille, joka oli haltija, että hän tekisi nyt töitä minulle. Mutta tämä haltionhupakko ilmoitti minulle, että hän lähtee aamulla haltiametsään, joten minulla ei ollut työntekijöitä."
"Heti perään piika Margareta tuli ilmoittamaan minulle, että tuleva vaimoni oli mennyt hukuttautumaan ja että syy oli minun."
"Lunan oli onnistunut parin muun lantalanden kanssa menemään viinavarantoihin ja minun tullessani paikalle Luna totesi humalaisen viisaasti, että pohjakassa oli poissa. Siinä vaiheessa minä tajusin, että minua oli vedätetty Alicen toimesta aivan totaalisesti. Maksoin maltaita majatalosta, joka oli sekasorron vallassa ja jonka ympäristössä oli tapahtunut useita murhia ja varkauksia ja pahoinpitelyitä eikä minulla ollut palvelijoita enkä voisi itse sinne jäädä, sillä minulla oli kuitenkin oma työpaja kotikonnuilla. Rahatkin olivat menneet majatalon ostoon. Sanoinkin Lunalle, että kaataa minulle paukun ja voivottelin asioitani kreivi Juliukselle ja tämän puolisolle, jotka olivat myös olleet ostamassa majataloa. Yllätyksekseni he halusivat ostaa majatalon minulta 12 timantilla, mikä oli kaksi timanttia enemmän kuin olin menettänyt petolliselle Alicelle. Teimme kaupat ja solmimme kauppakirjat, joiden todistajana oli pappi ja sain käsirahana yhden timantin."
"Päätin poistua koko paikasta selvittyäni juuri ja juuri hengissä ja päästen taloudellisesti omilleni, mutta tuo seikkailu edelleen kummittelee mielessäni. Tuleva vaimoni hukuttautui päästäkseen eroon minusta, tuleva oppipoikani pakeni murhaajan kanssa ja Alice petkutti minua oikein urakalla."
