Olen kreivitär Amber Pronssileijona, kreivi Julius Pronssileijonan puoliso, iältäni 37 vuotta. Sosiaalisen ja lempeän luonteeni lisäksi minut on kasvatettu arvostamaan muita ihmisiä arvoon tai asemaan katsomatta, mikä on meille aatelisille harvinaista.
Eräässä elämäni vaiheessa, ennen kuin tutustuin Juliukseen, kuljeskelin pitkin maita ja mantuja tutustuen maailmaan kotilinnani ulkopuolella. Retkieni aikana tutustuin Lunaan, noitaan, joka lopulta suostui pyyntööni ottaa minut oppityttärekseen. Noituus kiehtoi minua todella paljon, ja kiehtoo edelleenkin. Luna opetti minua muutaman vuoden, mutta harmikseni en kuitenkaan oppinut niin paljon, kuin olisin toivonut. Halusin tulla paljon paremmaksi!
Lunan luota lähdettyäni jatkoinkin opintojani omin päin, mutta keskityin myös muihin asioihin pitkän aikaa. Minua huoletti ihmisten kärsimys ja maailman pahuus, joten päätin ryhtyä auttamaan heitä. Tuolloin satuin tapaamaan Juliuksen, joka oli tullut huijatuksi ja tarvitsi kipeästi apuani. Palasimme yhdessä linnaani ja eipä aikaakaan kun rakastuimme ja menimme naimisiin. Vietimme myös paljon aikaa Juliuksen serkun, Williamin, perheen kanssa. Williamin lapset ovat minulle kuin omia, sillä niitä meille ei ainakaan vielä ole siunaantunut. Juliuskin oli muuttunut ajan mittaan kovin etäiseksi, mikä minua suuresti harmitti ja mietitytti.
Magian kaipuu oli kuitenkin voimakas sisälläni. Sain tietää necromantiasta, mikä kiehtoi minua suuresti. Halusin yhtä voimakkaaksi kuin necromancerit! Satuinkin sopivasti paikalle nähdäkseni, kuinka mahtava necromancer räjäytti torninsa. Tuo mies minun oli saatava mestarikseni! Sainkin pian kuulla, että necromancer oli tulossa Williamin majataloon. Siellä toivoin saavani tilaisuuden tavata tuo mahtava mies - salaa tottakai. Samalla voisin ottaa selvää Juliuksen puuhista ja ehkäpä löytää myös Alexille sopivan tytön puolisoksi. Se poika saa vielä itsensä vaikeuksiin huikentelevaisuudellaan!
Saavuin majataloon alkuillasta. Juliusta sen paremmin kuin Williamia tai Aliceakaan ei näkynyt missään. Kyselin Cassandralta oliko hän nähnyt miestäni, mutta ei se tyttö ainakaan muistanut moista. Outoa. Pian kadonnut kolmikko saapuikin. William oli kolkattu! Eikö tässäkään kylässä saa enää olla rauhassa? Asia huoletti minua kovin. Kysyin Juliukselta, mitä hän oli majatalossa taas puuhannut, johon hän vastasi tehneensä kauppoja majatalosta. William kuitenkin kielsi kaiken, kun sitä häneltä kysyin. Jompikumpi valehteli, mutta miksi?
Jutellessani Lunan kanssa silmiini osui nuori ja viehättävä tyttö, jota en ollut koskaan nähnyt. Huomasin pian myös Alexin juttelevan hänelle. Tyttö vaikutti kovin hätääntyneeltä, ja kun vielä Luna auttoi tyttöä pääsemään eroon vatsassaan kasvavasta lapsesta, olin täysin vakuuttunut siitä, että nyt Alex on saanut itsensä vaikeuksiin. Mielestäni olisi ollut oikein, että nuoret olisivat kantaneet vastuun teostaan ja menneet naimisiin, mutta nyt kun lastakaan ei enää ollut, ei heitä siihen voisi pakottaakaan. Ajattelin siis antaa asian olla toistaiseksi.
Pian huomasin necromancerin istuksivan ikkunan luona olevalla penkillä. Hänen palvelijansa sai pian kamalan sairaskohtauksen, tai niin me luulimme. Minusta oli kamalaa, kun kukaan ei auttanut tyttörukkaa! Itse kyllä yritin, mutta mitäpä minä olisin hänelle voinut tehdä. Lopulta vartijat kantoivat yskivän raukan ulos. Myöhemmin kuulin, että tyttö ei ollutkaan sairas, vaan että hän oli epäkuollut. Siinäpä elävä todiste necromancerin kyvyistä! Olin innoissani. Minun oli päästävä juttusille tuon mahtavan velhon kanssa. Miesten mittelön aikaan sainkin kuiskattua hänelle viuhkani takaa tahtovani jutella hänen kanssaan. Salaa. Pian minulle tulikin siihen tilaisuus. Sanoin Juliukselle meneväni puuteroimaan nenääni. Ulkona ei ollutkaan muita, kuin kreivi Nimbus, joka katseli lammelle päin. Taioin hänet unten maille ja huomasinkin necromancerin odottavan minua kievarin nurkalla. Kysyin häneltä suoraan, alkaisiko hän opettaa minua. Hän empi tovin, mutta lupasi harkita asiaa. Katsotaan, mitä tässä vielä illan mittaan tapahtuu., hän sanoi (Hän oli huomannut myös sen, kun taioin Nimbuksen, joten hän sai siitä todisteen osaamisestani.). Hän kertoi myös, että mieheni oli pyytänyt hänen apuaan jonkun tappamiseksi. Kauhistuin, sillä luulin Juliuksen tarkoittavan minua. Päätin kysyä Lunalta neuvoa. Samalla olin pakahtua innosta, sillä necromancer oli melkein jo luvannut oppityttären paikan minulle. Siitä en tietenkään hiiskuisi Lunalle mitään. Herätin Nimbuksen unestaan ja sitten näin, kun Galahad juoksi lammelta hätääntyneen oloisena. Hän kertoi minulle epäkuolleen kävelleen lampeen ja hukuttautuneen! Niinpä palasin sisälle majataloon ja kerroin tapahtuneesta.
Kerroin Lunalle pelkääväni Juliuksen tappavan minut. Lunalla olikin oiva ratkaisu tuohon pulmaan, ja aviohuoliini siinä samalla. Ostin Lunalta unohdus-yrttiä, jonka onnistuin Juliukselle juottamaan. Hän ei muistanut sen jälkeen mitään mahdollisesta tappamisasiasta eikä siitä, että meillä menisi jotenkin huonosti Olin onneni kukkuloilla! Kun Julius vielä ehdotti, että yrittäisimme hankkia oman lapsen, en tiennyt miten päin olisin. Olin niin onnellinen! Onnea varjosti ainoastaan huoli ja pelko illan kamalien surmatöiden vuoksi. Mihin tämä maailma oikein on menossa?!
Nyt kun sain Juliuksen taas takaisin, päätin lykätä necromantian opettelun tuonnemmaksi ja keskittyä vain perhe-elämään. Lapsensaannissa Lunakin saattaisi olla avuksi
Loppuillan keskityimme Juliuksen kanssa toisiimme. Julius kertoi Alicen suunnitelmista tapattaa William. Sitä minun oli hyvän vaikea uskoa todeksi. Kyllähän Alice on aikas omalaatuinen nainen, mutta en minä sentään häntä noin kauheaksi olisi uskonut. Alice oli itse kertonut asiasta Juliukselle, koska ei tiennyt Juliuksen muistinmenetyksestä. Mieheni oli siis ollut mukana juonessa ja tarkoittanut Williamia eikä minua pyytäessään necromancerin apua! Lopulta Alicen huijattua Nimbusta majatalon myynnissä, päädyimme itse kievarin omistajiksi. Juliuksen unelma toteutui, ja kyllähän se minunkin mielestä oli kannattava sijoitus. Itse emme tietenkään jäisi majataloa pyörittämään, sillä olisihan se hieman hupaisaa, jos kreivi ja kreivitär seisoisivat kievarin tiskin takana! Palkkaamme siis jonkun mukavan pariskunnan siihen työhön.
Kaikki meni siis osaltani paremmin kuin hyvin. Avioliittoni on kunnossa, omistamme majatalon ja yritämme saada omia lapsia. Mutta magiaa en aio silti koskaan jättää kokonaan.
